Kasvukausia on esikoisrunoteos, jonka teemoja ovat sisäisiin vaatimuksiin uupuminen, yhteen ja erilleen kasvaminen ja siitä kumpuava kysymys: kuka olen ilman sinua? Omien voimien rajamaillakin lohtu, merkitys ja askelten suunta löytyvät luonnon ääreltä. Lopulta kaiken ytimessä on rakkauden tunnistaminen ja tunnustaminen sille ihmiselle, joksi on vuosien pyörityksessä kasvanut. "Anna minun... Aika on tullut. Uljaana ojennan varteni valoon. Kasvuni kirkkauteen. Itseni ilmoille. Latvani lempeään loistoon."