Avasin kirjan. Ensimmäinen sivu. Siellä oli omistuskirjoitus: Matsille, jota rakastin tietämättäni.Silmäni sumenivat, hieraisin niitä painaen lujaa, luin kirjoituksen uudestaan. Sormeni tärisivät, sydämeni oli repeytyä paikoiltaan.Talo loisti valoa kuin herraskartano. Koputin ovea äänekkäästi, haukoin henkeäni. Maria avasi oven, ja hänen silmänsä räpsähtivät ammolleen. En saanut sanaakaan suustani. Maria vain huudahti: "Mats!" Neljän vuoden kaipuun jälkeen huulemme kohtasivat jälleen suudelmaan. Emme pystyneet enää päästämään toisistamme irti, suutelimme toisiamme kuin humaltuneen unenomaisessa pyörteessä, joka kuitenkin oli täyttä totta. Kätemme hapuilivat ensin epämääräisesti, ne eivät tienneet, minne etsiytyä, tahdoimme koskettaa toisiamme joka paikkaan. Me sulauduimme toisiimme. Kätemme löysivät paljaalle iholle.Hyvänen aika, millainen tulisikaan tästä illasta saati tulevaisuudesta?Lue myös Fred Olsenin katu ja Tyttökuiskaaja.-