Tapasimme toisemme tunti sitten Etoiléssa, Oslon Grand Hotelin 8. kerroksen baarissa. Nainen oli luultavasti juuri päässyt töistä ja päättänyt mennä lasilliselle pitkän päivän päätteeksi. Rupesimme sattumalta juttusille. Hän istui viereisessä pöydässä ja oli ehkä huomannut minun vilkuilevan häntä, hänen paljaita polviaan, hänen rintojaan. Hänellä ei kuitenkaan ollut tuntunut olevan mitään sitä vastaan."Olen melko uusi tässä kaupungissa", sanon hänelle ohimennen, "ja minusta on ikävää mennä töiden jälkeen tyhjään asuntoon. Jos sinua ei haittaa, istuisin mielelläni kanssasi hetken aikaa. Oikeastaan kaipaan vain juttukaveria. Jos häiritsen sinua, voin tietenkin lähteä saman tien pois."Hän katsoo minua yllättyneesti; pyyntöni on ehkä sittenkin vähän erikoinen. Ei sellaista ole tapana ehdottaa ventovieraille ihmisille, ei ainakaan meidän maassamme.Mitä kaikkea päivä tuokaan tullessaan?Lue myös Metsänherra.-