Tony oli joiltain osin todellinen rillipäisen, ennenaikaisesti kaljuuntuneen datanörtin stereotyyppi. Hän pystyi tuskin katsomaan minua silmiin, mutta hänen sähköpostiviesteissään oli aina ollut selvä seksuaalinen lataus. Hän ei olisi voinut kuvitellakaan lähentelevänsä minua, mutta hän harrasti usein ja mielellään sitä, mikä ilmeisesti oli tietokonefriikkien ainoa fyysisen läheisyyden muoto: hartioiden hierominen. Ihmiset, jotka viettävät keskimäärin neljätoista tuntia vuorokaudesta tietokoneen ääressä, kaipaavat aina hierontaa, ja mikäpä olisi parempi tekosyy koskettaa ja tulla kosketetuksi? Mutta Tony oli jollain tavalla erilainen – tai epätoivoissani kuvittelin hänen olevan...Oliko hän erilainen kuin muut? Se selviää vain lukemalla...Lue myös Selällään.-