Buddhalaisuus syntyi muinaisen Intian itäosassa, muinaisessa Magadhan kuningaskunnassa (nykyään Biharissa, Intiassa) ja sen ympäristössä, ja se perustuu Siddhārtha Gautaman opetuksiin. Uskonto kehittyi, kun se levisi Intian niemimaan koillisalueelta Keski-, Itä- ja Kaakkois-Aasian läpi. Kerran tai toisella se vaikutti suurimpaan osaan Aasian mannerta. Buddhalaisuuden historialle on ominaista myös lukuisten liikkeiden, skismien ja koulujen, muun muassa Theravadan ja perinteiden, kehitys, vastakkaisilla laajenemis- ja vetäytymisjaksoilla. Varhaisten lähteiden mukaan Siddhārtha Gautama syntyi pienessä Shakya (Pali: Sakka) tasavallassa, joka oli osa muinaisen Intian Kosalan valtakuntaa, nykypäivän Nepalissa. Siksi hänet tunnetaan myös nimellä Shakyamuni (kirjaimellisesti: "Shakya-klaanin viisa).Varhaisissa buddhalaisissa teksteissä ei ole Buddhan jatkuvaa elämää, vasta myöhemmin vuonna 200 eaa. Oli kirjoitettu erilaisia "elämäkerroja", joihin oli kirjoitettu paljon mytologisia koristeita. Kaikki tekstit ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että Gautama luopui kotitalouden elämästä ja asui sramana-askeettina jonkin aikaa opiskellen eri opettajien johdolla, ennen kuin saavutti nirvaanan (sammutus) ja bodhin (herääminen) meditaation avulla.