Kirja koostuu runoista, jotka kuvaavat kirjoittajan, tavallisen vähäosaisen ihmisen, tuntemuksia elämän kovuuden keskellä. Runot kertovat kirjailijan kokemuksista ja kärsimyksistä köyhänä, hyljeksittynä ja yksinäisenä, ystävää vailla olevana ihmisenä. Ne kertovat myös nuoruuden rakkaudesta, hänelle niin merkityksellisestä ihmissuhteesta, joka kerran päättyi ikävään. Monet runoista kuvaavat luontoa, kuten Lapin erämaata, herkin sävyin. Joissakin runoissaan kirjailija näyttää aavistavan jopa sen vuoden- ja vuorokaudenajan, jolloin hän kuolee sekä ne tapahtumat ja olosuhteet, jotka liittyivät hänen kuolemaansa. Runoissa kuvastuu kirjailijan näkemys siitä, että ihminen on ikuisuuden olento, ja hänen tekonsa arvioidaan lopulta. Runoissaan hän nousee kerran valkeana joutsenena valoon tuonelan synkän virran pimeydestä ja unhon yöstä. - Kirjoituksissa korostuvat runoilijan tavaton herkkyys, elämänviisaus ja kielellisen ilmaisun taitavuus.